"Näytän sinulle metsäni, niin nämä tontut ovat sinunkin ystäviäsi." Kertomus siitä kuinka puolenhehtaarin metsään rakentui oma tonttupolku

Lapsena puhuin metsän tontuille, maahisille ja menninkäisille. Nyt aikuisena enimmäkseen kuuntelen. Istun kannon nokalle tai sammaloituneelle kivelle. Istun ja odotan, kunnes metsän eläimet rohkenevat tulla lähelle. 

Tiedetään, että istuessaan hiljaa paikallaan 20 minuuttia alkaa luonto näyttäytyä meille ihmisille. Entisaikaan jokaisella talolla oli oma haltijatonttunsa, joka kuului kiinteästi perheen elämään ja välillä jopa näyttäytyi ihmisille. Saattoipa talossa asustaa oma riihitonttu ja tietenkin myös saunatonttu. 

Muuttaessamme taloomme Akonsalon saareen oli ajatukseni tehdä puolenhehtaarin metsään oma tonttupolku. Alunperin syy oli käytännöllinen - polkua ja pitkospuita pitkin olisi helpompi kulkea luontoa vahingoittamatta, eikä koko arvokas metsäkasvusto tulisi tallatuksi. 

Ensimmäisen kesän jälkeen sain ajatuksen kuinka talon haltijatontutkin voisivat ilahduttaa satunnaista metsäjoogassa vierailijaa, sekä ennen kaikkea omaa talonväkeä. Tällä hetkellä puolenhehtaarin metsämme asustaa jo kymmeniä erilaisia ja erinimistä tonttuhahmoa. Maahiset, keijut ja menninkäiset ilahduttavat polulla kulkijaa. Runotaulujen äärelle voi pysähtyä luontorunojen äärelle. Tai ehkä löydät metsäjoogan lempeät asanat puuta tai kiveä vasten? 

Portti metsän satujen ja entisajan tarustojen maailmaan on avattu. Tervetuloa virtuaalisesti kuvien matkassa metsämme polulle! Meillä aikuisillakin on lupa olla välillä vähän höpsö, hassutella ja heittäytyä metsän peittoon. Lupa lumoutua! Vierailut tonttupolulla ainoastaan luontojoogan ja retriittien yhteydessä.